OPETTAJASEMINAARIEN SUOMI​

​

Seminaarien synty

Vuonna 1858 annettu ”Armollinen julistus perustuksista kansanopetuksen järjestämistä varten Suomen Suuriruhtinaanmaassa” sisälsi myös oppilaitoksen perustamisen opettajien kouluttamista varten. Cygnaeus oli tätä varten tutustumismatkoillaan Skandinaviaan ja Keskiseen Eurooppaan hakenut vaikutteita myös opettajakoulutukselle. Hänellä oli mielessään ihanneseminaari, joka sijaitsisi keskellä Suomea pienellä paikkakunnalla ja siihen sisältyisi myös ns. mallikoulu. Cygnaeuksen koulussa korostettaisiin lapsen kokonaisvaltaista sielullis-ruumiillista kasvatusta. Siksi pedagogisten aineiden tuli olla etualalla ja ruumiinkulttuurin samanarvoisena älyllisen ja opillisen kasvatuksen rinnalla. Yleissivistyksen lisäksi opettaja tarvitsi pedagogista ammattisivistystä ja eväät lapsen kokonaisvaltaiseen kasvattamiseen.

 

Cygnaeuksen suunnitelmien pohjalta ja laajan asiantuntijalautakunnan tarkastuksen jälkeen keisari teki myönteisen päätöksen väliaikaisen seminaarin perustamisesta ja 17.3. 1863 senaatti antoi siitä asetuksen. Suomen ensimmäinen seminaari aloitti toimintansa Jyväskylässä samana syksynä. Opiskelijoiden pääsykokeiden valintaperusteeksi valittiin pyrkijöiden ymmärrys, luonnonlahjat ja oppimiskyky tietojen määrän jäädessä taka-alalle. Jyväskylän seminaarissa koulutettiin sekä naisia että miehiä. Ensimmäiset opettajat valmistuivat vuonna 1866 eli samana vuonna, jolloin annettiin kansakouluasetus.

 

Kansakoulujen perustamisen myötä seminaareja ryhdyttiin perustamaan myös Suomen muihin kaupunkeihin. 1870-luvun alussa perustettiin ruotsinkieliset nais- ja miesseminaarit: Tammisaareen naisseminaari 1871 ja Uudenkaarlepyyn miesseminaari 1873. Sortavalan kaksoisseminaari aloitti toimintansa vuonna 1880.

​

Seminaariverkosto laajenee vuosisadan vaihteessa

Seminaarien toinen vaihe oli vuosisadan vaihteessa. Vuonna 1898 julkaistiin piirijakoasetus, joka velvoitti maalaiskunnat jakamaan alueensa koulupiireihin ja perustamaan niihin tarpeellinen määrä kansakouluja. Tämä vauhditti koulujen rakentamista ja vanhempien motivaatiota viedä lapsensa kouluun. Koulutettuja opettajia tarvittiin lisää. 1896 perustetun Raaheen naisseminaarin ja  Rauman miesseminaarin lisäksi perustettiin Heinolan naisseminaari 1899 ja Kajaanin miesseminaari 1900. Seminaarit sijoitettiin mahdollisimman etäälle toisistaan.  Alakouluseminaarit aloittivat toimintansa edeltäjiensä kiertokouluseminaarien tilalle: Suistamossa 1918, Hämeenlinnassa 1919 ja Torniossa 1921. Vaasan ruotsikielinen seminaari valtiollistettiin vuonna 1921, jolloin säädettiin yleinen oppivelvollisuus.

 

Musiikki, kädentaidot ja liikuntaa arvossaan

Seminaareissa opiskeltiin alkuun kolme lukuvuotta, mutta vuonna 1916 oppimäärä oli kasvanut  viisivuotiseksi. Alakouluseminaarien opiskeluaika oli kaksi lukuvuotta. Cygnaeuksen ihmisihanne näkyi pitkään opettajaseminaarien opetusohjelmassa. Musiikillista lahjakkuutta arvostettiin ja opiskelijoilta vaadittiin sekä hyvää laulu- että harmonin- ja pianonsoittotaitoa. Myös kädentaitojen  kehittäminen oli tärkeää. Seminaarit tekivät uranuurtajan työtä myös liikuntakasvatuksen alalla. Cygnaeuksen hengessä valmiilta kansakoulunopettajalta odotettiin kristillistä arvomaailmaa ja isänmaallisuutta.

 

Hospiteerausta

Seminaareihin oli otettu 1890-luvulta lähtien ylioppilaita eli hospitantteja, joiden valmistuminen kansakoulunopettajaksi kesti yleensä yhden lukuvuoden. Helsingissä ja Jyväskylässä toimi 1920-luvulla ylioppilasseminaari. Ylioppilaspohjainen valmistuminen vakiintui, kun Jyväkylän seminaari muutettiin vuonna 1934 kasvatusopilliseksi korkeakouluksi, myöhemmin Jyväskylän yliopistoksi. Jyväskylän seminaarin viimeiset oppilaat valmistuivat keväällä 1937.

​

Siirtyminen osaksi yliopisto-opintoja

Opettajaseminaarit kouluttivat opettajia peruskoulun tuloon asti. Vuoden 1971 opettajankoulutuslain ja vuoden 1973 opettajankoulutusasetuksen myötä seminaarit lakkautettiin ja opettajankoulutus siirtyi yliopistoihin. Seminaarit liitettiin kasvatustieteellisiin tiedekuntiin opettajankoulutuslaitoksina. Kasvatustieteelliset tiedekunnat perustettiin vuonna 1974 Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun yliopistoihin. Jyväskylässä toimi kasvatustieteellinen tiedekunta jo ennestään. Hämeenlinnan seminaari liitettiin Tampereen yliopistoon, Rauma Turun ja Kajaani Oulun yliopistoihin. Ruotsinkielisestä opettajankoulutuksesta alkoi vastata Åbo Akademi. Heinolan seminaari lakkautettiin ja sen tiloihin tuli opettajien täydennyskoulutus. Sortavalan seminaari siirrettiin Joensuuhun ja sen pohjalle kehittyi Joensuun yliopisto.

​

​

SORTAVALAN SEMINAARIN VAIHEITA​

 

Ote Uno Cygnaeuksen vihkimäpuheesta Kymölän seminaarin juhlallisissa avajaisissa 20.10. 1880.

 

Tarjotakseni tilaisuutta tarkemmin arvostella usein ankarasti moitittua kansakoululaitostamme, tahdon lyhyesti lausua ne peri-atteet, joiden pohjalle se on laskettu.

 

1. Kansakoulu on laskettu Raamattuun perustuvan kristillisyyden pohjalle, samalla kun sillä on käytännöllinen suuntansakin, joka vaatii luonnon mukaisesti kehittyvää ja kasvattavaa opetustapaa. Periaatteellisesti seisoo kansakoulu samalla pohjalla kuin kirkkokin.

(…)

2. Kansakoulu on koko yhteiskunnan perustava koulu (...)  Se on kaikkien kansanluokkien lasten yhteinen koulu. Samalla penkillä istuen, samassa työssä ja saman arvostelun alaisina ovat Kreivin yhtä hyvin kuin loisienkin lapset oppivat kunnioittamaan toisiaan. Juopa, muissa maissa yhteiskunnalle haitaksi jo yhtynyt, on siten täytyvä. Mitä toinen lapsista lahjoittaa toiselle kotinsa sievistä ja siisteistä tavoista, sitä on toinen palkitseva antamalla luonnon vireyttä ja sen lannistumatonta voimaa.

…

3. Kuten niinkutsutut oppikoulut edellyttävät kansakoulun vaikutuksen, samoin kansakoulu edellyttää kodin vaikutuksen. Kristillinen opetus ja kasvatus kodissa on kansakoulun pohjana.

(…)

Tietoja hankittuaan muiden maiden seminaareista ja niistä saaduista kokemuksista päätti hallituksemme asettaa Seminaarit maaseudulle jonkun pienemmän kaupungin läheisyyteen, jotta tulevat opettajat oppisivat tuntemaan sen kansaa ja sen tarpeita, jonka keskuudessa heidän vaikutuksensa kerran oli alkava.

 

Aivan omituista meidän seminaarillemme on, että mies- ja nais-seminaarit kahtena osastona yhdistettiin yhdeksi oppilaitokseksi Jyväskylässä.  Tämä perustui siihen otaksumiseen, että yhdistetyt voimat tehokkaammin kuin hajotetut vaikuttavat jo siihen että siinä kasvatettavat oppilaat suorittaessaan samoja vaatimuksia yhteisten opettajien johdolla oppisivat toisiansa kunnioittamaan ja erittäinkin miesopettajat siten paremmin tottuisivat vaimoa pitämään vertaisenaan.

 

Omituista on myöskin sisäoppilas – eli internaattilaitos. Molemmat nämä uudet ajatukset nostivat aluksi kovaa vastarintaa, vieläpä ivaakin, mutta ovat vihdoinkin voitolle päässeet ja olleet johtavina tätäkin laitosta perustettaessa.

 

Hallonbladit seminaarin tukijoina

Suomen suuriruhtinaskunnan toisen seminaarin perustamista käsiteltiin valtiopäivillä 1872. Senaatti ehdotti sen perustamista Savonlinnaan. Ensimmäisen kerran ajatus seminaarin perustamisesta Sortavalaan tuli esille 1877. Tähän ehdotukseen vaikutti voimakkaasti valtioneuvos Herman Hallonblad ja hänen puolisonsa Elisabet. He tarjosivat lahjaksi Sortavalan maalaiskunnan Kymölän kylään perustamansa Siitosen kansakoulun, jos seminaari perustettaisiin Sortavalaan. Valtiolle luvattiin myös 200 000 markkaa, jonka Hallonbladit olivat tarkoittaneet Sortavalan pitäjälle kansakoulun ylläpitämiseksi.

 

Venäjän synodin suunnitelmat rajakarjalan koululaitoksen venäläistämiseksi sekä uhka venäläisen seminaarin perustamisesta Sortavalaan vaikuttivat taustalla senaatin mielipiteeseen. Tämän lisäksi Suomessa oli alettu kiinnittää erityistä huomiota rajaseudun sivistystarpeeseen. Sortavala tarjosi hyvät edellytykset seminaarin toiminnalle myös siksi, että kaupungissa oli jo tyttökoulu, reaalikoulu ja reaalilyseo.

 

Kun säätyjen päätös seminaarin perustamisesta Sortavalan Kymölän kylään oli vahvistettu, lähti ylitarkastaja Uno Cygnaeus arkkitehti G. Wileniuksen kanssa tarkastamaan Siitosen koulun rakennuksia. Tarkastuksessa havaittiin, että ensimmäinen lukuvuosi tultaisiin niillä toimeen pienin korjauksin. Cygnaeus ehdotti, että seminaari aloittaisi toimintansa syksyllä 1880 yhdellä mies- ja yhdellä naisluokalla. Seminaari aloitti toimintansa juhlallisilla avajaisilla 20 lokakuuta 1880.

 

Seminaari Sortavalan kulttuurielämän rikastuttajana

Seminaarissa oli kolmen vuoden kuluttua jo 132 opiskelijaa ja 1900-luvun alkuvuosina yli kolme sataa.  Opettajat rakensivat Sortavalan kaupunkiin kotinsa ja elämänsä osallistuen kaupungin hallinnolliseen elämään ja harrastustoiminnan kehittämiseen. Heillä oli ratkaiseva vaikutus useiden yhdistysten toiminnassa. Tällaisia olivat esim. raittiusseuran synty ja monien urheilu- ja voimisteluseurojen toiminta. Luistelu, hiihto ja voimistelu sekä myöhemmin jalkapallo, uinti ja purjehdus keräsivät sortavalalaisia seuroihinsa sekä kilpailumielessä että harrastuksena. Seminaarin oma seura ”Kunto” otti osaa kaupungin urheiluelämään ja Naisvoimistelijat antoivat ahkerasti näytöksiä.

 

Itsenäisyyden aikana seminaarin kuorot ja niiden johtajat antoivat oman panoksensa kaupungin musiikkielämään. Musiikinopettajat johtivat myös paikallisia kuoroja. Ne järjestivät vuosittain ainakin yhden konsertin. POarhaina vuosina kuoroista saatiin yli sadan laulajan suurkuoro, joka otti ohjelmistoonsa suuria ja taiteellisesti haasteellisia teoksia, kuten Haydnin, Mendelsonin ja Sibeliuksen tuotantoa. Seminaarin kuorot tekivät myös konserttimatkoja kotimaassa.        

 

Nousun vuosikymmenet

Seminaarin perustamisvuosi 1880 muodostui Sortavalan kaupungin kehityksessä käännekohdaksi. Laatokan Karjalan historiassa vuosia 1880 – 1918 nimitetäänkin ”nousun vuosikymmeniksi”. Kaupungissa oli seminaarin tullessa n. 1 100 asukasta, v. 1910 asukakasluku oli jo lähes kaksi ja puolikertainen ja 1920-luvun lopulla esikaupungit mukaan lukien asukkaita oli 6 500. Kaupunki kehittyi aineellisesti ja henkisti, josta olivat osoituksina sanomalehti, rahatoimikamari, kirjasto, rautatie, palokunta, terveydenhuollon kehitys sairaaloineen sekä vesi- ja sähkölaitos.  Siellä toimi myös käsityöläiskoulu, kauppakoulu, merimieskoulu ja emäntäkoulu. Sortavalasta kasvoi maakunnallinen keskus ja Laatokan Karjalan kehityksen suunnan antaja. Siitä muodostui kaunis puistokaupunki, jonka juuret olivat vahvasti karjalaisessa kulttuurissa, mutta se kasvatti elämänhaluisena myös uutta, kehittyvää suomalaista elinvoimaista elämää.

 

Seminaarin oppilasmäärä oli suurimmillaan 1920 -luvun puolivälissä. Oppilaita oli 370 joista hospitantteja 36. Harjoituskoulussa oli oppilaita n. 300. Seminaarissa pidettiin myös erillis-, ja täydennyskursseja opettajille. Noin puolet oppilaista oli kotoisin Karjalasta ja suuri osa valmistuvista opettajista jäi kotiseudulleen. Seminaarin oppilaina oli myöhemmin myös itäkarjalaisia ja inkeriläisiä pakolaisia, joita valtio koulutti työsaralle.

 

Kaarlo Saarialhon johtajakausi

Laatokan Karjalasta kotoisin oleva Kaarlo Saarialho tuli seminaarin johtoon 1928 nuorempana kuin kukaan aiemmista rehtoreista. Tuolloin seminaarin toimintaa sävytti ns. ”Kymölän henki”. Se tarkoitti kansanvalistuksen henkeä, kansallisromantiikkaa ja itsenäisyyden ajan isänmaallisuutta. Saarialhon aikana aloitettiin reminaarirakennusten ja ympäristön rivakka kunnostaminen. Johtajakaudellaan Saarialho kehitti  harjoituskoulutyötä mm. siten, että jokaisella aineen opettajalla oli ns. ohjaustunti, johon kaikki samaa ainetta opettavat kokelaat osallistuivat. Kokelaat pitivät myös kuuntelutunnin, jota seurasivat johtaja, aineopettaja, kasvatusopin lehtori, harjoituskoulun yliopettaja, harjoitusluokan opettaja ja vapaat kokelaat. Tunti arvosteltiin moniammatillisesti neuvottelukokouksessa.

 

Harjoituskoulun oppilaiden yksilöllisyyteen ja kehitykseen vaikuttavien tekijöiden tuntemukseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Oppilaantuntemusta korostettiin.    Jokainen kokelas sai muutamia ”omia oppilaita”, joiden luonnetta, lahjakkuutta ja taipumuksia hän ryhtyy huomioimaan ja seuraamaan. Huomattava uudistus oli myös seminaarilaisten ns. erityistyöt, joiden tavoitteena oli itsenäiseen työskentelyyn kasvattaminen. Toisen luokan oppilaat valitsivat itselleen tutkittavan aiheen ja ryhtyivät mahdollisimman itsenäisesti sitä tutkimaan. Erityistyön tuli olla valmis neljännen luokan lopulla. Myös pääsytutkinto uudistui Saarialhon aikana.

 

Seminaarin opetussuunnitelma pysyi itsenäisyydenajan alun vuosikymmeninä lähes muuttumattomana.  Opiskelijoilla on I-IV luokilla opetusta 36-39 tuntia viikossa ja viimeisenä vuonna 17. Äidinkieltä ja kirjallisuutta oli kaikki vuosiluokat yhteen laskien 19: ensimmäisenä ja toisena vuonna viisi, kolmantena ja neljäntenä neljä ja viidennellä luokalla tunti viikossa. Yhtä paljon opetusta oli käsityössä.

 

Sortavalan seminaari 50-vuotta

Vuonna 1930 Sortavalan seminaari täytti 50-vuotta. Merkkipäivää juhlittiin kaupungissa monin tilaisuuksin.. Seminaariväki pääsi sitten nauttimaan noiden juhlapäivien upeasta, aurinkoisesta tunnelmasta ja sai ylpeänä esittää seminaarinsa toimintaa satapäiselle vierasjoukolle, entisille työntekijöille, oppilaille ja korkea-arvoisille kutsuvieraille. Edellisenä päivänä 6.6. oli seminaarin lukuvuoden päättäjäiset ja niiden yhteydessä muistohetki hautausmaalla ja toverikunnan illanvietto.

 

Juhlien yhteydessä Laatokka-lehti julkaisi erillisen B-lehden. Lauantaina 7.6 1930 se kuvasi juhlaa seuraavasti: "Sortavala on tänään elänyt jo pari päivää juhlien merkeissä, vaikkakin seminaarin varsinainen 50-vuotispäivä on vasta tänään. Jo torstaina oli kaduilla tavallista vilkkaampaa elämää. Seminaarialueella viimeisteltiin koristelutöitä ja jo aamupäivin alkoi sinne ilmestyä lippuja toisensa viereen. Komea, köynnöksin ja siniristilipuin koristettu portti herätti juhlatunnelman jo heti seminaarialueelle saavuttaessa.  Ja nousi se sitten huippuunsa lippukujan päässä olevassa juhlasalissa.

(...)

Juhlapäivän ohjelmassa on monien oppilastyönäyttelyiden lisäksi naisten voimisteluesitys, miesten satahenkinen voimisteluesitys urheilukentällä torvien säestyksellä sekä pesäpallo-ottelu. Pääjuhla pidetään seminaarin juhlasalissa, jonne hyvinkin tuhatpäinen osallistujamäärä ei valitettavasti mahdu kokonaisuudessaan sisälle. Juhlassa esiintyvät harjoituskoulun kuorot, kuultiin seminaarin oppilaiden musiikkiesityksiä ja seminaarin tasokasta Iltakuoroa.

 

Johtaja Saarialhon puheen jälkeen lähtee oppilaiden juhlakulkue lipunkantajineen, airueineen ja seppeleiden kantajineen Karjalankatua hautausmaalle, jonne on kerääntynyt useita tuhansia ihmisiä seuraamaan seppeleiden laskua. Illalla on vielä toverikunnan illanvietto, jossa oppilaiden huumori on päässyt valloilleen monenlaisissa leikillisissä piirustuksissa ja maalauksissa entisten ja nykyisten toverikuntalaisten oloista seminaarissa."

 

Saarialhon johtajakausi kesti kuusi vuotta, jona aikana oppilaitos otti huomattavia kehitysaskeleita. Hän työskenteli aloitteellisesti, tarmokkaasti ja päämäärätietoisesti. Vuonna 1943 Saarialho siirtyi kouluhallitukseen kouluneuvoksen virkaan.   ​

 

RAUMAN SEMINAARIN HISTORIAA

 

Raumalla nostettiin liput salkoon 15.4. 1896. Valtiosihteerin virastosta Pietarista oli juuri tullut 13.4. 1896 päivätty kirje, jossa senaatin esitys seminaareista oli hyväksytty. Sen mukaan naisseminaari tulisi Raaheen ja miesseminaari Raumalle. Rauman lehti kirjoitti heti ilouutisesta.   

 

Seminaari Raumalle

 

Hänen majesteettinsa Keisari on nyttemmin varmalta taholta tulleitten tietojen mukaan niin päättänyt, että perustettavaksi määrätty seminaarin miesosasto on Raumalle sijoitettava.

 

Todellisella ilolla tätä sanomaa tervehditään, siitä olemme varmat koko Länsi-Suomessa, jota varten tämä osasto aivan kuin ensi kädessä aiottu on. Mutta vilpitön, suoraan sydämmestä tuleva on varsinkin riemu Raumalla, joka niin kauan on ollut vailla korkeampaa valtion oppilaitosta, joka itse ymmärtääksensä nyt niin täysin oikeutetuista syistä seminaaria on itsellensä toivonut ja toivomuksensa viisaan keisarisanan kautta on toteutuvaksi nähnyt.

 

Yhtä onnellinen olkoon aina seminaarin vaikutus täällä, yhtä myötäinen sen kotiutuminen tänne kuin on raumalaisten kiitollisuus sen saamisesta harras, vastaanotto sydämmellinen ja lämmin.

 

Kilpailu seminaarin paikasta

W. Flomanin siirryttyä kansakoulujen ylitarkastajan virkaan Cygnaeuksen jälkeen kouluylihallitus teki päätöksen kahden uuden seminaarin perustamisesta ilman internaattia, toinen naisia ja toinen miehiä varten. Floman suositteli seminaarin sijaintipaikaksi Raahea, Poria, Hämeenlinnaa tai Tamperetta. Senaatin istunnossa tuli esille myös Iisalmi. Kun vastausta seminaarin perustamisesitykselle odoteltiin Pietarista, tekivät kaupungit tavan mukaan tarjouksiaan.

 

Raumalainen opettaja Frans Saarinen oli vuotta aiemmin tehnyt valtuusmiehille ehdotuksen Rauman seminaarista. Lisätyn valtuuston kokouksessa päätettiin lahjoituksista seminaaria varten. Siihen kuuluivat rakennustontti, kiven, hiekan ja saven ottaminen kaupungin maalta sekä 5 000 markkaa 40 vuoden aikana kuusiluokkaisen mallikoulun perustamisesta alkaen. Lyseon huoneistoa saisi aluksi käyttää seminaarin tarpeisiin ja mallikoulua varten vuokrattaisiin kansakoulujen tiloja. Raumalta lähti Helsinkiin delegaatio, joka kertoi ylijohtajalle että kaupungista löytyy myös runsaasti asuntoja sekä opettajille että oppilaille.

 

Floman vertaili kahdeksaa saapunutta tarjousta, sillä myös Tyrvää ja Uusikaupunki olivat tarjoutuneet seminaarin sijaintipaikaksi. Floman ehdotti Raahea naisseminaarin ja Raumaa miesseminaarin paikoiksi. Kouluylihallitus muutti ehdotusta siten, että naisseminaari tulisi Raumalle, koska Etelä-Suomessa oli enemmän tyttökouluja. Asiaa käsiteltiin senaattorivaliokunnassa.

 

Talousosaston kokouksessa käytettiin pitkiä puheenvuoroja Porin ja Rauman puolesta. Senaatissa Pori voitti äänestyksessä Rauman yhdellä äänellä. Painavan sanansa lausui kuitenkin senaatin puheenjohtaja, kenraalikuvernööri F. Heiden ottaen kannan senaatin vähemmistön puolesta. Näin puheenjohtajan ääni ratkaisi asian Rauman eduksi.

 

Rauma oli n. 5 000 asukkaan satamakaupunki jonka purjelaivatonnisto oli maan suurin ja se investoi mereltä saamiaan varoja myös opetukseen. Kansakoulu perustettiin 1872, oppikoulu 1884 ja 1893 yhteislyseo, joka laajeni kahdeksan luokkaiseksi 1898 ja ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat sieltä 1901. Yhteislyseon komea kivitalo valmistui vuosi seminaarin toiminnan alkamisen jälkeen. Rautatien Rauma sai 1895 ja kaupunki sähköistettiin 1902.

 

Seminaariin haku

Toukokuussa 1896 valitut seminaarin johtaja O. Hyden ja kollegat Yrjö Blomstedt ja Mikael Nyberg määrättiin väliaikaisesti hoitamaan tehtäviään.

 

Rauman lehti kirjoitti 27. toukokuuta:

 

Uusiin seminaareihin, jotka armollisen julistuksen mukaan viimekuluneen Huhtikuun 29 päivänä perustetaan Rauman kaupunkiin miesoppilaita ja Raahen kaupunkiin naisoppilaita varten  ja jotka alkavat vaikutuksensa viimeistään tulevan Lokakuun 15 päivänä, vastaanotetaan oppilaita ensi syksynä.

 

Oppilaiksi seminaareihin voivat päästä ne, jotka ovat ripillä käyneet sekä täyttäneet 18 vuotta ja joilla sen lisäksi on  terve ruumiinrakennus, nuhteeton käytös sekä semmoiset tiedot jotka vastaavat ylemmän kansakoulun oppimäärää. Ja tulee oppilaaksi pyrkijän  viimeistään ennen tulevan Heinäkuun 15 päivää W. Flomanille osoitteella: Kouluylihallitus, Helsinki, lähettää omakätisesti kirjoittamansa, seminaarin johtajalle osoitettu hakemus ynnä samalla ilmoittaa osoitteensa.

 

Hakemukseen on liitettävä:

1:ksi ristimätodistus ja papinkirja

2:ksi lääkärintodistus Keisarillisen Senaatin Toukokuun 24 p:nä 1894 vahvistaman kaavan mukaan

3:ksi todistus siitä, että pyrkijällä on seminaariin pääsyä varten tarpeelliset alkeistiedot ja taidot, jos hän jossakin julkisessa koulussa on opetusta nauttinut, todistus siellä osoitetusta käytöksestä ja edistymisestä; kuitenkaan ei vaadita hakijalta erityistä todistusta laulannossa, voimistelussa tai yleisessä käsiteollisuudessa saadusta opetuksesta.

4:ksi todistus pyrkijän varallisuudesta

5:ksi rokotustodistus

 

Hakuajan päätyttyä saavat kaikki ne, joiden hakemukset saatetaan hyväksyä, asianomaisen seminaarin johtajan kautta kutsumuksen pääsytutkintoon, joka pidetään paikalla ja aikana joka kutsumuksessa ilmoitetaan. Varattomille oppilaille apurahoiksi on kummankin seminaarin rahasäännössä lukuvuodelle 1896-1897 määrätty 3 000 markkaa. Kaikki oppilaat saavat opetuksen ilmaiseksi.

 

Helsingissä, Koulutoimen Ylihallituksessa, 5p Toukokuuta 1896-1897 Käskystä: Edvin Castren

 

Kiirettä tarpeellisissa hankinnoissa

Hakijoita ilmoittautui 110, jolloin Hyden ilmoitti että seminaari ei mitenkään ehtisi suorittaa oppilasvalintoja vähäisin opettajavoimin avajaisiin mennessä.  Kouluylihallitus myöntyi avajaispäivän siirtämiseen elokuun loppuun ja antoi luvan lisätilojen ja tuntiopettajien hankkimiseen. Floman lupautui lisäksi hankkimaan höyläpenkit Turun vankilasta Kakolasta sekä opetusmateriaalit, voimisteluvälineet, lamput ja neljä pianoa sekä urkuharmonin ja lähettävänsä rahaa veistonopetuksessa tarvittavien välineiden hankkimiseksi Sortavalasta. Sieltä liikemies E. Mäkinen lähettikin oitis 3 sorvia, 15 höylää, 2 käsityömallikokoelmaa.

 

Hiden tilasi Kakolasta seminaarille tuolit ja pulpetit sekä muuta kalustoa.  Elokuun alussa Hyden pyysi toimittamaan hänelle Jyväskylän ja Sortavalan seminaarien opetussuunnitelmat lukuvuodelta 1894-95 ja ilmoitti vuokranneensa seminaaria varten kolme huonetta. Tuntiopettajien määräykset ja luvat lisätiloihin saatiin vielä ennen avajaisia. Valitut opettajat tarvitsivat Raumalta asuntoja, jonka vuoksi elokuussa oli Rauman lehdessä mm. seuraava ilmoitus:

 

Halutaan Wuokrata.

 

Avara ja valoisa, kalustettu huone täysihoidon kanssa halutaan vuokrata 1:stä p:stä Elok. Seminaarin syyslukukaudeksi. Ilmoitukset tehtävät tämän lehden konttoriin.

 

Seminaarin opettajalle.

 

Opetusjärjestelyt ja -suunnitelmat

Opettajat pitivät ennen avajaisia kolme kokousta, joissa päätettiin että pääsykokeissa otetaan selvää läksyjenlukutaidosta, ymmärryksestä, kombinaatiokyvystä ja henkisestä kehityksestä yleensä. Seminaariin pyrkineistä hyväksyttiin pääsykokeissa oppilaiksi 58, mutta vain 36 heistä voitiin ottaa koeoppilaiksi. Oppitunnit sovittiin pidettäviksi klo 8-10 ja 11-14. Lisäksi oli käsityön opetusta neljänä päivänä viikossa  klo 15.30 -19.  Sanoma- ja aikakauslehtiä tilattiin seitsemän. Päätettiin myös valvoa oppilaita seminaarin ulkopuolella siten että jokaisella opettajalla on kuusi valvottavaa.   

 

Seminaarin avajaiskutsu oli nähtävillä Rauman lehdessä elokuun 26. 1896:

 

Rauman

 

SEMINAARIN

 

julkinen avaaminen tapahtuu seminaarin huoneissa torstaina tämän Elokuun 27 p:nä klo 11 ennen p.p., johon tilaisuuteen saa pyytää arvoisia kansalaisia ottamaan osaa niin lukuisasti, kuin huoneissa tila sallii.

 

v.t. Johtaja

 

Seminaarin opetussuunnitelma sisälsi seuraavia oppiaineita: Uskonto, suomi ja kirjoitus, laskento ja mittausoppi, maantieto, luonnonhistoria ja historia sekä kaunokirjoitus, piirustus ja mallitseminen, voimistelu, soitto ¼ tuntia viikossa oppilasta kohti, laulu ja käsityö.

 

Myllymäelle

Flomanilla oli valtuudet tarkastaa tarjotut tontit yleisen rakennusten ylihallituksen määräämän arkkitehdin kanssa, tehdä valintaehdotus seminaarin rakennuspaikasta ja laatia suunnitelmat rakennuksille. Matkallaan Raumalle, jossa hän osallistui uusien opiskelijoiden valintakokoukseen, neuvoteltiin kaupungin edustajien kanssa seminaarin rakennuspaikasta, joksi valittiin kaupungin ehdottama Myllymäki. Myöhemmin seminaarille ostettiin lisämaata puutarhaksi.

 

Flomanin vierailun aikana seminaarin johtaja Hynen anoi virkavapautta terveydellisistä syistä. Lyseon johtaja Högman toimi Hidenin sijaisena vuoden 1897 loppuun, jonka jälkeen Hynen palasi työhön ja jatkoi johtajana vuoteen 1907. Tämän jälkeen johtajaksi tuli oppilaitoksen lehtori K.A. Franssila vuoteen 1911. Hänen jälkeensä johtajan tehtäviä hoiti vararehtori Pulttila kunnes johtajaksi astui lehtori A. Alho.    

 

Uuden seminaarirakennuksen rakentaminen Myllymäelle eteni ripeästi. Jo lokakuussa olivat luonnospiirustukset valmiit ja kesäkuussa senaatti myönsi varoja rakennustöiden aloittamiseksi. Uuteen rakennukseen päästiin muuttamaan syksyllä 1898. Sinne sijoittuivat seminaarin kolme luokkaa ja harjoituskoulun kaksi osastoa. Vain käsitöitä tehtiin vuokratiloissa.

 

Kevään 1900 tarkastukseen mennessä uuden, kiireellä rakennetun rakennuksen monet rakenteelliset ja toiminnalliset puutteet olivat tulleet esiin. Maapohjalle tehdyn rakennuksen lattiat rikkoutuivat kun hiekka laski ja huoneet olivat kosteat. Talosta puuttui säilytys- ja pukeutumistiloja. Ovet ja ikkunat oli  vetoiset. Peltiuunit lämpenivät nopeasti mutta kylmenivät pian ja niistä tuli sisään savua. Voimistelusalina käytetyn juhlasalin lattia notkui. Myös pulpetit olivat epäkäytännölliset. Puutteita oli myös puutarhassa, kasvihuoneessa ja leikkialueilla eikä urheilukenttää ollut.

 

Oppilaitoksen opetusvälinevarastoa oli kuitenkin kartutettu kiitettävästi. Se sisälsi mm. yli sata täytettyä eläintä, n. 200 kuvataulua, yli 100 fysikaalista konetta, lähes 900 kasvin ja 100 kiven kokoelmat, 26 karttaa ja 62 seinätaulua. Seminaarissa oli myös piirustuspulpetteja telineineen ja 50 kipsimallia, yhdeksän pianoa ja viisi harmonia sekä seitsikon torvet, useita sorveja ja 20 höyläyspaikkaa. Opettajien kirjastossa oli 1910-luvulla 900 nidettä ja oppilaiden lähes 2 300. Sähköt seminaarille saatiin 1914.     

 

Alkuvuosina seminaarin toimintaa vaikeuttivat rakennuksen huonon kunnon lisäksi myös jatkuvat vaihdokset opettajakunnassa. Omat haasteensa toi oppilaiden asuminen kaupungissa. Tämä aiheutti kurinpidollisia ongelmia.  Oppilaat valitsivat keskuudestaan ylijärjestäjän ja hänelle apulaisen, joiden tehtävänä oli huolehtia oppilastovereista seminaarin ulkopuolella. Annettiin myös ohje että oppilaat eivät saaneet liikkua ulkona illalla ilman erityistä lupaa klo 9 jälkeen. Tähän sääntöön tuli tunnin jousto toukokuun ja syyskuun väliseksi ajaksi.

 

Alkuvuosien hyvä asuntotilanne kaupungissa vaikeutui kun Raumalle alettiin rakentaa rautatietä. Asunnot menivät rautatieläisten käyttöön ja oppilaille jäi vain ahtaita ja huonokuntoisia huoneita. Tämä aiheutti oppilaissa motivaatio-ongelmia, vaikeutta keskittyä opintoihin ja järjestyshäiriöitäkin. Johtaja ja toisinaan opettajatkin alkoivat puhua internaatin tarpeellisuudesta, jota Cygnaeus oli puolustanut kasvatuksellisista syistä. Nyt internaattia puolsivat lisäksi asuntopula ja korkeat asumiskustannukset. Asuntolaa ei kuitenkaan rakennettu.   

 

Sisällissodan varjot

Maailmansodanaikainen taloudellinen tilanne vaikutti seminaarin toimintaan siten, että, lukukausia piti lyhentää. Sisällissodan aikaan kevätkesällä 1917 Raumalla oli korpilakko ja marraskuussa suurlakko, jolloin lakkojohtajat vaativat seminaarin sulkemista. Koulunkäyntiä kuitenkin jatkettiin kunnes seminaariin tunkeutuneet miehet ilmoittivat väkivalloin sulkevansa seminaarin johtaja Alhon vastustuksesta huolimatta. Hänen oli taivuttava väkipakon edessä. Samoin kävi harjoituskoulussa kun yliopettaja ei keskeyttänyt opetusta. Keväällä seminaari lopetettiin jo toukokuussa yhteiskunnan rauhattoman tilanteen vuoksi. Raumalla oli tuolloin huomattava määrä venäläisiä sotilaita ja myös punakaarti.    

 

Tammikuusta 1918 kouluylihallituksen toiminta estyi sisällissodan johdosta ja sen kouluasioita hoiti Suomen kansanvaltuuskunnan valistusosaston kouluneuvosto.  Sodan aikana Rauma jäi punaisten puolelle. Oppilaiden kesken syntyi ristiriitoja ja väittelyjä, koska heissä oli kummankin osapuolen kannattajia. Helmikuussa punasotilaat kävivät hakemassa muutamia oppilaita kuulusteltaviksi epäiltynä siitä että seminaarissa oli valkokaartin joukkue, joka piti aseharjoituksia seminaarilla. Seminaarin ullakko pengottiin ja päälliköksi epäilty vangittiin viikoksi.  Kaikki kuitenkin vapautettiin.

 

Lopulta taloudellinen tilanne pakotti oppilaat koteihinsa, vaikka tilanne oli sotatilan vuoksi vaarallinen. Seminaarin sulkemista puolsi pelko sen anastuksesta kokonaan. Seminaari sulki ovensa eivätkä kaikki sen oppilaat enää palanneet – osa nuorista miehistä kaatui sodan uhreina. Huhtikuussa seminaarin johtaja pidätettiin. Hän oli vankina kymmenien muiden kanssa  kolme päivää. Tämän jälkeen vangitsijat palasivat vielä seminaarille ratsuineen ja aseineen. Alkoi ammunta, mutta mitään suurempia vahinkoja ei sattunut. Ennen Raumalta poistumistaan samat miehet palasivat uudelleen vangitsemaan johtajaa, mutta ovet olivat kiinni ja juna oli lähtenyt päätettyä aiemmin. Johtaja säästyi epävarmalta kohtalolta. Ensimmäiset valkoiset joukot saapuivat Raumalle 15 huhtikuuta.   

 

Lukuvuosi 1918-1919 oli edelleen vaikea heikon taloudellisen tilanteen vuoksi.  Sisällissodan jälkeiset ristiriidat kalvoivat oppilaiden mieltä, espanjantauti riehui ja uusi asevelvollisuuslaki velvoitti monia oppilaita armeijan riveihin. Sortavalan seminaarin tilat olivat sotilaskäytössä ja sen oppilaita sijoitettiin myös Raumalle.

 

1920 ja 1930-luvut

Oppivelvollisuuden tultua voimaa 1921 seminaarista tuli keski-, ja tyttökoulupohjainen yhteisseminaari, jonne ikäraja oli 17 vuoden ikä ja IV luokalle otettiin myös hospitantteja. Opettajakunta epäröi ensin ratkaisua opettajien yhteiskasvatuksesta, koska sellaisesta ei Suomessa ollut kokemusta, mutta hyväksyi sittemmin asian. Viimeiset kansakoulupohjaiset seminaarilaiset valmistuivat keväällä 1925. Vuonna 1926 oppilaitoksesta tuli jälleen miesseminaari.

 

Johtaja Alho erosi virastaan 1934 ja häntä seurasi Sortavalan musiikin lehtori  W. Siukonen.  Seminaarirakennusta oli korjattu useaan otteeseen ja olosuhteita oli saatu parannettua.  Seminaari oli liittynyt myös vesijohtoverkostoon ja ainainen vesipula oli takanapäin. 1930-luvulla seminaarissa opiskeli keskimäärin n. 90 opiskelijaa kerrallaan ja tilat olivat edelleen ahtaat. Tuolloin laitettiin alulla vihdoin tarpeellisen seminaarin lisärakennuksen suunnittelu.

 

Seminaarin toverikunta toimi aktiivisesti lukuisin yhdistyksin ja kerhoin.  Kisailijat menestyivät urheilukilpailuissa. Sen piirissä harrastettiin  voimistelua, urheilua, palloilua, painia, nyrkkeilyä, hiihtoa ja luistelua. Myös musiikkielämä kukoisti.

 

Talvi- ja jatkosodan aika

Syksyllä 1939 Rauman seminaarin tilat otettiin ylimääräisten kertausharjoitusten vuoksi reserviläisten majoituskäyttöön. Opetustyö keskeytyi lokakuussa.  Tammi- ja helmikuussa 1940 seminaaria pommitettiin. Kasvihuone, puutarha ja muutamat ulkorakennukset kärsivät vaurioita ja satoja ikkunaruutuja rikkoutui. Sodan aikana seminaarista tehtiin ensin sotasairaala ja sen jälkeen Rauman kaupungin majoituslautakunta vuokrasi sen tiloja Saksan puolustusvoimille. He poistuivat käyttämistään tiloista sodan loputtua vieden mennessään huonekaluja ja käsityökaluja. Kesän 1944 seminaarissa toimi jälleen sotasairaala. Seminaari vuokrasi toiminnalleen tiloja mm. kaupungin kansakouluista ja käytti vuorolukua harjoituskoulutyössä. Seminaari toimi sodan aikana vain vajavaisesti lyhyiden lukukausien ajan eikä uusia oppilaita otettu. Melkein kaikki seminaarin oppilaat ja suuri osa opettajista oli puolustusvoimien palveluksessa.

 

Lähteet:

Nurmi, Veli 1996: Opettajankoulutusta Raumalla sata vuotta. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta. Julkaisusarja A:176. Rauman opettajankoulutuslaitos.

Jukka J. Laine, vastaava toimittaja 1996: Jussista maisteriksi - 100 vuotta opiskelijaelämää Rauman Myllymäellä. Myllymäen Kilta ry.