top of page

Näin sen tein

OUTI SALO KERTOO

 

Kolme motiivia

Olen kokenut kirjoittamisen luontevaksi ilmaisuni tavaksi. Lapsena syntyi pieniä näytelmiä ja  tarinoita, nuoruudessa päiväkirjapohdintoja, aikuisena asiatekstiä, satuja, runoja jne. Kirjoitustyöhön tarttuminen on aina ollut mieluinen haaste. Tämä seikka on yksi motivaationi lähde.

 

Tunsin kummitätini Martan lapsuudessani läheisesti, koska vierailin hänen luonaan yksin pidempiäkin aikoja. Hänen lämmin ja turvallinen luonteensa tuli tutuksi. Myöhemmin kuuntelin suvun tarinoita Martan lapsuudesta, opiskelusta, työstä Sortavalan seminaarissa ja evakkoudesta.  Ymmärsin Martan elämän alkaneen vaatimattomista lähtökohdista ja edenneen ainutlaatuisesti.

 

Luovan kirjoittamisen kursseilla tein kirjoitelmia Martasta ja ne liikuttivat minua. Tuntui, että Martan elämä on kirjoittamisen arvoinen ja koin vastuun tarttua tähän työhön. Se vastuu ei ollut painolasti, vaan motivaattori, joka nousi arvostuksesta kummitätiäni kohtaan.

 

Selvittäessäni Martan elämänvaiheita sain havaita että tiesin niistä aika vähän. Minulla oli käytössäni suvun valokuvat, Martan kirjoja, joitakin asiapapereitä ja aiemmin tehdyt kirjoitelmat ja muistiinmerkinnät sukutaustasta. Iso ilo oli, kun sain sisareltani laatikollisen Martan jäämistöstä löytyneitä kirjeitä. Ne sisälsivät kuvauksia ihmisten arjesta ja tietoja Martan elämän vaiheista.

 

Näiden lähteiden saattelemana suuntasin kulkuni museoihin ja arkistoihin, kirjastoihin, antikvariaatteihin ja niille Suomen paikkakunnille joissa Martta oli asunut ja työtään tehnyt. Tärkeitä tietolähteitä olivat digitoidut sanomalehdet, Martan aikalaisten elämänkerrat, yliopiston ja oppilaitosten historiikit sekä Suomen- ja maailman historian kirjat. Tarina vei mennessään. Kun uusia tietoja tuli esille, ne innostivat etsimään niitä lisää ja työ alkoi itsessään olla motivoivaa.

 

Hiirenkorvainen exelini

Tietojen kertyessä rakensin niistä exel- taulukon hallitakseni ja hahmottaakseni tapahtumia.  Taulukko täydentyi vähitellen. Se toimi myös muistinani, johon vuosien varrella palasin satoja kertoja kuluttaen sen kahvitahroineen hiirenkorville. Exel sisälsi kuusi saraketta: Vuosiluku, Martta, Suomi, Sukulaiset, Koululaitos ja viimeisenä sarake Muut. Siitä hahmottui kolme keskeistä kirjoitelmani tasoa: Martta ja hänen sukunsa, koululaitoksen kehitys sekä Suomen / maailman historialliset tapahtumat. Rivejä exelissä on yhtä monta kuin Martalla elinvuosia. Taulikko kasvoi kymmensivuiseksi.

 

Oppia kirjoista ja kursseilta

Kirjoittaessani hain oppia tietokirjoittamisen ja elämäntarinakirjoittamisen oppaista. Osallistuin myös elämäntarinakirjoittamisen kursseille. Kurssilaisten anti oli ohjaajan opetuksen lisäksi merkityksellinen. Opin paljon heidän teksteistään, kommenteistaan ja palautteista. Kurssien kirjoitusharjoituksissa oli mahdollisuus kokeilla faktan ja fiktion lomittamista Se tapa kiinnosti ja motivoi minua. Sain kursseilta noihin yritelmiini myös arvokasta palautetta.

 

Olennaisinta oli kuitenkin se, että kurssit ryhdittivät kirjoitustyötä. Kun haihattelin koneeni ja lähderöykkiöitteni ääressä, oli hyvä tietää, että viikon tai kahden päässä on kurssitapaaminen kotitehtävien purkuineen ja pääsen kysymään ja keskustelemaan askarruttavista asioista.

     

Kaaoksen ja järjestyksen tasapaino

Tavoitteeni oli rakentaa Martan elämästä kronologisesti etenevä looginen kokonaisuus. Lähdemateriaalit ja tutustumisretket veivät minut mielenkiintoisiin tapahtumiin, joista halusin kirjoittaa. Annoin sen tapahtua, mutta yritin pitää huolen siitä, että kirjoitin samasta aiheesta aina luvun loppuun ennen kuin jatkoin toiseen aiheeseen. Esimerkiksi  käytyäni tutustumassa Jyväskylän seminaarin museoon minun oli matkalta palattuani kirjoitettava tunnelmia Martan ensikäynnistä seminaarissa. Tuolloin minulle ei ollut selvinnyt mitä kansakoulua Martta kävi eikä siitä ollut paperilla vielä sanaakaan.

  

Minulla ei ollut käsitystä Martan koko elämänkaaresta ennen kuin kirjoitin hänen lapsuudestaan. Näin ollen en vielä tiennyt esim. sitä, mitkä olivat hänen elämänsä käännekohdat, niin kuin suositellaan. Kirjoittamiseni ei ollut kovin suunnitelmallista, vaan kuuntelin fiilistäni ja kirjoitin aiheesta, joka kulloinkin kiinnosti.

 

Kun kirjoitustyö kesti vuosia, elämään ehti sisältyä raskaita ylämäkiä, joutuisampia alamäkiä ja leppoisia lehtomaisemia, joissa teki mieli vain levähtää. Näin ollen kirjoittamisen tahti ja intensiteetti vaihteli aamusta iltaan kirjoittamisen jaksoista pitkiin taukoihin. Ne olivat hyviä etäisyyden antajia, joiden jälkeen jo ulkoa opittu teksti tuntui tuoreemmalta ja näki paremmin "metsän puilta tai puut metsältä".    

 

Rönsyilystä rakennusainesta

Mielenkiintoiset tiedot Suomen ja oppilaitosten historiasta veivät mennessään samoin kuin kaukaisempien sukulaisten elämäntapahtumat ja ihmiskohtalot. Innoissani kirjoitin niistä. Rönsyjen äärellä jouduin sitten kysymään, miten tämä liittyy Martan elämään tai mitä se kertoo hänen ajastaan?

 

Turhaksi en kuitenkaan näitä sivupolkuja kokenut, sillä ne välittivät ajankuvaa ja virittivät erilaisiin tunnelmiin. Jo kirjoitustyyli kertoi ajan ajattelu- ja ilmaisutavasta. Ne liittyivät ihmisten elämänpiiriin tai elämäntapahtumiin, joiden kautta hänen persoonaansa voi saada syvyttää, omaleimaisuutta tai tuttuuttakin. Kirjoittaessani Orisbergin maamieskoulusta, jota Martan serkku Jalmari oli käynyt, sain jotakin lisää hänen ajatus- ja aatemaailmaansa ja ymmärsin paremmin hänen elämänratkaisujaan. Ehkä jotakin siitä jäi elämään Martan ja Jalmarin välisissä dialogeissa.

 

Mitä tästä tulee?

Aluksi en tiennyt mihin kirjoitustyötyö vie, mikä on lopputulos - vai onko mitään lopputulosta. Alkutilanne ei aiheuttanut paineita. Vaihtoehtoina oli kierrelehtiö tai kuvakirja sukulaisille ja jälkipolville Martan elämästä. Kun kiinnostukseni Suomen koulujärjestelmän kehitykseen ja merkitykseen kasvoi, havaitsin sen olevan myös vahva maisema Martan elämässä. Keskeisimpien historian käännekohtien voimakas vaikutus hänen elämäänsä opiskeluajoista lähtien puhutteli minua myös. Martan selviäminen itsellisenä naisena sota-aikojen haateellisista oloista sekä evakkoudesta oli traagista ja koskettavaa. Lisäksi sain havaita, että Martan tarina oli voimakkaiden ja eteenpäin pyrkivien naisten tarina. Se kertoi tyttöjen ja naisten aseman ja oikeuksien suurista muutoksista alkaen Martan isoäidin ajoista Suomen jälleenrakennukseen.

 

Aihepiirin laajetessa yksilön tarinasta yleisemmälle tasolle ajattelin, että ehkä se voisi kiinnostaa laajempaa lukijakuntaa. Aloin suunnitella omakustannetta ja löysin BoD:n palveluineen. Kun olin monen vuoden uurastuksen jälkeen saanut tekstin sellaiseen vaiheeseeen, että en osannut sitä enää omin avuin kehittää lähetin sen seitsemälle valitsemalleni kustantajalle kääntäen myös tämän kortin. Ajatukseni oli, että joku kustantajista voisi ehkä kiinnostua aiheesta ja nähdä siinä mahdollisuuksia. Ei nähnyt. Sain kaksi kieltävää vastausta ja muut eivät vaivautuneet vastaamaan. Se kortti oli siis käännetty.

 

Editoinnista

Tiesin että tekstini kaipaa ammattilaisen editointia. Olin sitä liian lähellä ja amatööri nähdäkseni puutteet ja ongelmat. Onnekseni löysin Veera Kiurujoen, joka oli avain eteenpäin! Veera otti tekstini kokonaisuudessaan haltuun ja perehtyi siihen. Hän kuunteli perusteluni ratkaisuihini eikä ohittanut niitä. Sain Veeralta palautteen ja huomautuksia tekstini lomaan. Hän perusteli muutosehdostuksensa, joten minun oli helppo toimia niiden mukaisesti. Veeran opastamana tekstin kehittely oli riemullista työtä! Muutostarpeissa oli sekä poistoja että lisäysehdotuksia. Toteutin ne mielelläni, koska tiesin miksi ne pitää tehdä. Vain yksi toivottu lisäys ja yksi poisto taisivat jäädä toteuttamatta.

 

Taiton ja kuvituksen tuntematon maailma    

Tietokirjojen kirjoittamisen opaskirjoissa sanotaan, että kun teksti on valmis, ollaan vasta työn puolessa välissä. Omalla kohdallani ei nyt ihan niin, mutta paljon oli vielä tehtävää. Onneksi olin koonnut lähteistäni luetteloa koko ajan niitä käyttäessäni. Samoin olin kerännyt talteen kirjeet, kortit ja tiedot sanomalehtiteksteistä, joita olin käyttänyt.

  

Olin erityisen onnekas, kun tyttäreni Hanna Huhtanen lupautui kirjani taittajaksi. Valitsin kirjaan kuvat luvuittain suuresta kuvatulvasta, joka sisälsi sekä suvun valokuvia ja asiapapereita että kuvia museoiden kokoelmista. Oma puuhansa oli kirjoittaa tarvittavat kuvatekstit.

 

Toiseksi tuli etsiä kirjan taittotyyliä, jota suositeltiin etsittäväksi vastaavanlaisista kirjoista. Se retki tuotti tuloksen ja tarjosi toteutukselle lähtökohtia, kuten kirjan koko, paperin laatu, marginaalit, tyyli jne. Kävimme myös keskusteluja Martan elämän aikakausien tyyleistä.

 

Kokosin kunkin luvun valokuvat ja asiapaperit sekä printatut museokuvat tunnuksineen kirjekuoreen. Numeroin ne tunnisteilla osa / luku / osio / kuvan numero. Laadin kuvaluettelot lukujen loppuun ja kirjoitin luetteloihin toiveeni kuvan sijoituspaikasta ja kuvatekstit. Pulleita kirjekuoria kertyi 17, kuten lukujakin on.

 

Tekstin muokkaaminen taittokuntoon oli oma haasteensa, josta en selvinnyt parhaalla mahdollisella tavalla. Se teetti taittajalle valitettavasti lisätyötä. Sen opin sain, että jokainen muutos tekstiin tai taittoon voi aiheuttaa sata muuta muutosta. Neljällä korjauskierroksella selvisimme urakasta ja olimme lopputulokseen tyytyväisiä. Myös kirjan kannesta tuli mieleiseni. Se kiteyttää monta tarinaan sisältyvää elementtiä.

 

BoD - Books on Demand

"Books on demand" tarkoittaa väljästi suomennettuna "kirjoja kysynnän mukaan". Se kiteyttää BoD:n toiminnan. BoD tarjoaa monipuolisia ohjeita ja palveluja kirjan kirjoittamiseen, julkaisemiseen ja markkinointiin. Se vastasi kysymyksiini, vaikka en ollut sopimusta vielä tehnyt. Kun olimme tyttäreni kanssa valmiita lähettämään kirjan BoD:lle, valitsin sieltä sopivan palvelun, sovin yhteistyöstä, tein kirjallisen sopimuksen ja kirja lähti omalle matkalleen. Tätä kirjoittaessani olen saanut BoD:ltä tiedon, että mallikirja on valmistunut painosta ja matkalla Saksasta Suomeen. Kun saan sen käsiini on kirjan viimeisen tarkistuksen aika. Sen jälkeen kirja alkaa elää omaa elämäänsä ja kertoa Martan tarinaa.    

Martta suunnitelma kannesta 2021

Kokeilu Martan kirjan kanneksi elokuussa 2021

 

HANNA HUHTANEN KERTOO

Kun äitini kertoi kiinnostuksestaan kirjoittaa elämänkertaa Martasta, lupauduin samantien teoksen taittajaksi. Ensimmäisiä kokeiluja tein jo vuonna 2021. 

 

Pyrin kuvittamaan Martan matkaa klassisella ja hienovaraisen koristeellisella tyylillä. Kuvat, kirjeet, runot, kortit ja koristeet inspiroivat minua ja pyrin niiden avulla tukemaan, yhdistämään ja värittämään eri aikakausia läpileikkaavaa lukukokemusta.

 

Erityisesti minua inspiroi kirjeet, postimerkit, postileimat, käsiala, paperin tuntu, kortit ja pienien merkintöjen kirjoittaminen kortin kuvapuolille, Martan pieni oma muistikirja yliopistoajoilta ja siinä kiinni kulkeva pieni lyijykynä. Martan omassa elämässä minua kiinnosti hänen isättömyys, lapsuus, opinnot yliopistossa, valinta elää elämää ilman puolisoa sekä seminaariajat.

 

Lopullista Martasta kertovaa kirjaa aloitin taittamaan päiväkirjamerkintöni mukaan 20.11.2023. Minulle oli tärkeää auttaa lukijaa visuaalisten valintojeni kautta hahmottamaan kirjan osat ja luvut, sekä tukea ja selkeyttää lukijan lukukokemusta. Vanha roosainen väri ja koristeellisuus taas tukivat kirjan aikakautta ja kirjan feminiinisyyttä. Kirjan kannessa tiivistyy minua kiehtovat asiat - vanha valokuva Martasta, taustakuvassa Martan kirje ja käsiala, postimerkit ja -leimat sekä voimakkaan ja paksun fontin kontrasti hennon kaunokirjoitusta mukailevan fontin kanssa - kuin koru. 

 

Kirjan materiaalien skannauksen ja kuvakäsittelyn jälkeen valitsin kirjalle typografian ja kirjan osien kansilehtien ornamentiikan. Taitto sujui jouhevasti, kuvamateriaalin taittamisessa vuorotteli sopivasti tavanomainen ja kokeileva asettelu, mutta sen jälkeiset oikolukukierrokset vaativat pitkää pinnaa ja tarkkaavaisuutta. Oikolukukierroksien välissä otimme myös tulosteita ja aina uusien muutoksien jälkeen teksti soljui uusiin uomiin useilla seuraavilla aukeamilla kuin dominoefekti eikä edellisistä muutosehdotuksista ollutkaan enää mitään hyötyä.

 

Ratkaisimme vasta oikolukuvaiheessa kirjeiden, korttien ja sanomalehtien suorat lainaukset sekä niiden taiton. Tämä aiheutti myös ennakoimatonta uutta työtä, kun tekstityylejä tulikin roppakaupalla lisää ja taitto muutti taas tekstin kulkua sivulta toiselle. Kärjistetysti sanoinkin äidilleni, että yhtäkkiä koko kirja laitetaankin kursiivilla, vaikka itse ajattelin ettei sitä käytetä juuri ollankaan. Graafisen suunnittelijan ammattitaitoa on myös antaa asiakkaalleen periksi ja tässä teinkin juuri niin. 

 

Lopulta tekstit ja kuvat löysivät paikkansa ja tekstissä olevat viimeisetkin virheet korjattiin. Koen, että kädessäsi on äitini elämäntyö, jonkilainen puristus ja pala hänen omasta minuudesta, elämästä ja hänen suvun hengestä. Olen ylpeä meidän yhteistyöstä ja ilolla ja ylpeydellä voin antaa sen eteenpäin koettavaksi ja katseltavaksi. 

Graafinen suunnittelu

PAPERI 90 g/m²

KIRJAINTYYPPI Schotis Text, Adorn Garland, Bodega Serif ja Brandon Grotesque

Martta suunnitelma taitosta 2021

Kokeilu Martan kirjan taitosta elokuussa 2021

Martta Mariantytär
bottom of page