​CYGNAEUS JA KANSAKOULU

​

​Laura Lahdensuo ja Maria Viitanen ovat tehneet Jyväskylän yliopistossa 2023 pro gradu - tutkielman "Järjellä ja sydämellä omistettu tieto". Sen tiivistelmässä todetaan: "Uno Cygnaeukselle tärkeimpiä kasvatusajatuksia, jotka näkyivät vahvasti myös vuoden 2014 opetussuunnitelmassa olivat sivistys, havainnollistaminen, ymmärtäminen, ajattelemisen taito, yksilöllisyys, lapsilähtöisyys, tietojen ja taitojen yhteenkuuluvuus, käytännölliset harjoitukset, luottamuksellinen ilmapiiri, tasa-arvo ja kasvattava käsityö. Cygnaeus on ollut aikaansa edellä ja tämä tutkimus auttaa löytämään cygnaeuslaisen perinnön myös nykyisestä kasvatusajattelusta ja opetussuunnitelmasta.

 

Kerisari Aleksanteri II antoi kansakoulujen perustamista koskevan julistuksen 1858, jossa säädettiin kansakoululaitoksen perusteet Suomen suuriruhtinaanmaassa. Kansakoulut olivat lasten sivistämiseksi tarkoitettuja kouluja, joita ryhdyttiin järjestelmällisesti perustamaan vuoden 1866  kansakouluasetuksen jälkeen. Asetuksen antamista edelsi Pietarin kirkokoulujen johtaja ja opettaja, pastori Uno Sygnaeuksen selvitystyö kotimaassa ja ulkomailla. Hän kirjoitti lausuntonsa Suomeen aiotusta kansakoulusta. Siinä hän kuvasi laajasti kasvatusopillisia näkemyksiään. Tämä lausunto vaikutti käänteentekevästi maamme kansansivistyksen historiaan ja loi pohjan Suomen kasvulle  sivistysvaltioksi.

​

Lokakuun lopussa 1858 senaatti lähetti Cygnaeuksen stipendiaattina tutustumaan Skandinavian ja Euroopan kansanopetukseen. Lähes vuoden kestäneeltä matkalta palattuuaan Cygnaeus sai tehtäväkseen kansakoulun ja kansakouluseminaarin järjestämisen Suomessa. Nämä suunnitelmat saivat osakseen myös vahvaa vastustusta. Esim. Snellmanin mielestä koulun tehtävänä oli ainoastaan opetus eikä kasvatus. Cygnaeus puolestaan ei nähnyt ristiriittaa lasten opetuksen ja kastavuksen välillä. Cygnaeuksen ehdotukset joutuivatkin tarkastuskomitean käsittelyyn. Kesäkuussa 1862 komitean mietintö valmistui ja senaatti antoi yli kolme vuotta aikaa muistutusten tekemistä varten. Muistutuksia tuli kaksi, joista toisen teki Cygnaeuksen johdolla 1863 aloittaneen Jyväskylän seminaarin opettajakunta.

​

Keisarillisen Majesteetin 11.5.1866 hyväksymän kansakouluasetuksen mukaan jokaisen kaupunkiseurakunnan tuli perustaa niin paljon kansakouluja, että kaikki 8-14-vuotiaat lapset - jotka eivät saaneet kotona tai muissa kouluissa opetusta vähintään kansakoulun tarjoaman sivistyksen tasoista oppia - saattoivat hankkia niissä opetuksensa. Asetus ei velvoittanut maaseutukuntia kansakoulujen perustamiseen, mutta se mahdollisti niille valtionapua, jos ne perustivat kouluja. Alkuopetus jäi maaseutukunnissa edelleen pappien valvoman kotiopetuksen varaan.

​

Kansakouluasetuksen säätämisen jälkeen kansakouluja syntyi katovuosista huolimatta. Koulujen perustaminen ei useinkaan ollut yksimielistä eikä monien mielestä tarpeellistakaan. Se aiheutti kiistoja rahankäytöstä, kilpailua sijoituspaikasta kylien välillä, epäluuloja ja vahvaa vastustutakin. Vasta 1900-luvulle tultaessa kansakoulu saavutti paremmin yleisen hyväksynnän ja sen merkitys lasten sivistäjänä ymmärrettiin. Viimeiset kylät saivat kansakoulunsa vasta toisen maailmansodan jälkeen. Nyt ymmärretään, että kansakoulu on nostanut Suomen sivistyneiden kansakuntien joukkoon.     

​

Vuonna 1898 julkaistiin ns. piirijakoasetusasetus, joka velvoitti maalaiskunnat jakamaan alueensa koulupiireihin. Koulumatka ei saanut ylittää viittä kilometriä ja koulutarkastus tuli suorittaa ainakin kerran vuodessa. Lääneissä toimivat piiritarkastajat apunaan paikalliset johtokunnat.

​

Piirijako näytti suuntaa yleiselle oppivelvollisuudelle, joka astui voimaan 1921. Jokaisessa koulupiirissä tuli olla kaksivuotinen alakoulu, neljävuotinen yläkoulu sekä kaksivuotinen jatkokoulu (kansalaiskoulu). Harvaan asutuilla seuduilla voitiin toteuttaa ns. supistettu kansakoulu. Lain mukaan oppivelvollisia olivat kaikki 7-13-vuotiaat lapset.

​

Vuonna 1971 kouluviikko muuttui kuusipäiväisestä viisipäiväiseksi. Kansakoulun historia päättyi siirryttäessä peruskouluun joka toteutettiin asteittain vuodesta 1972 alkaen.

1.8. 2021 alkaen oppivelvollisuus alkaa Suomessa sinä vuonna kun lapsi täyttää seitsemän vuotta ja  päättyy, kun oppilas täyttää 18-vuotta tai kun hän tätä ennen suorittaa toisen asteen tutkinnon eli ammatillisen- tai ylioppilastutkinnon. Jokaisen nuoren tulee siis jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen esim. ammatillisessa koulutuksessa, lukiossa tai oppisopimuskoulutuksessa täysi-ikäisyyteensä asti.

​​

​

VALMISTAVASTA KOULUSTA OPPIKOULUUN​

 

Suomen suuriruhtinaskunnassa elettiin 1880-luvulla aineellista ja henkistä nousukautta. Oppikoulu oli tuolloin kuitenkin vielä säätyläisten koulu. Ruotsinkielisten ja suomenkielisten väliset ristiriidat heijastuivat koulutuspolitiikkaan. Vanhoilliset vastustivat suomenkielisen korkeamman opetuksen järjestämistä ja tätä kannattivat myös tuon ajan kouluylihallituksen ylitirehtöörit.

 

Vuosisadan vaihteessa saivat liberaalit aatteet sijaa, joka merkitsi koulutuksessa oppikoulun demokratisoitumista tavoitteena tehdä koulutuksesta säätykierron väline. Vuonna 1903 kouluylihallituksen ylitirehtööriksi valittiin Yrjö-Koskinen, jonka tavoitteena oli suomenkielisen kouluopetuksen lisääminen. Vuonna 1880 oli suomenkielisiä oppikouluja n. 30 ja ruotsinkielisiä n. 55 kpl kun samat luvut olivat v. 1900 n. 55 ja n. 40.    

 

Valmistavien koulujen tehtävänä oli valmistaa oppilaat oppikoulua ja oppikoulun pääsykoetta varten. Valmistavia kouluja syntyi Suomeen jo 1860-luvulla, mutta varsinaisen sysäyksen niiden syntyyn antoi uusi koulujärjestys vuodelta 1872, jossa määriteltiin oppikouluun pyrkijän opillinen taso. Oppikoulun edellyttämät tiedot ja taidot voi hankkia kansakoulusta, mutta pääasialliseksi oppikoulutieksi tulivat yksityiset valmistavat koulut ja valmistavat luokat, joita oli myös valtion oppikouluissa. Valmistavien koulujen opetus suunniteltiin oppikoulujen pääsyvaatimusten mukaan, joten pääsykokeet suosivat  valmistavan koulun oppilaita.

 

Oppikoulun pääsytutkinnossa tulee osata:

 

1. Uskonnossa Vanhan ja Uuden testamentin tärkeimmät kertomukset sekä kristinopin pääopit Lutherin pikku katkismuksen mukaan.

2. Sisäluku sekä kyky sisällyksen selittämiseen omin sanoin ja tärkeimmät kohdat lauseenjäsennyksestä.

3. Luvunlaskussa tyydyttävä päässälaskutaito sekä taululla neljä laskutapaa täysillä laatuluvuilla.

4. Pääasiallisimmat kohdat Suomenmaan geografiasta, luonnollisen geografian perusjohdot sekä tieto Euroopan valtakunnista ja niiden pääkaupungeista.

5 Tieto tärkeimmistä geometrillisista perusmuodoista tasapinnassa ja kappalsuuruudessa sekä jokin tottumus niiden kuvaamisessa käsivaralta

6. Käsi-, ja oikeinkirjoituksessa auttava näppäryys.

 

Vuosisadan vaiheessa Suomessa oli n. 56 000 11-vuotiasta lasta, joista alle 3 %  aloitti oppikoulun. Sekä valmistavassa koulussa että oppikoulussa oli lukukausimaksut ja oppikirjat sekä muut koulutarvikkeet piti itse kustantaa. Oppikoululaisten vanhemmista oli tuolloin noin kolmasosa virkamiehiä, kolmasosa käsityöläisiä ja kaupunkityöväestöä, 20% liikkeenharjoittajia ja pientilallisia, 5-6% suurtilallisia tai torppareita. Oppikouluihin hakeutuvat ensisijaisesti hyvin toimeentulevien ja ehjien perheiden lapset. Kansakoulun nimikirjassa oli tila vanhempien tai holhoojan nimelle, säädylle ja ammatille, mutta valmistavan koulun nimikirjoissa oli sija vain isän säädylle.  Ylioppilastutkinnon suoritti vuosisadan vaihteessa vain 481 nuorta ja heistä vähän yli 200 oli suomenkielisiä.

 

Olga Lembergin koulu

Toukokuun 18 päivänä 1902 on UUDESSA AURASSA

ilmoitus Valmistavaan kouluun pyrkimisestä:

 

Suomalainen Valmistava-koulu Turussa,

joka valmistaa oppilaita tyttökouluun ja lyseoon,

jatkaa toimintaansa entisessä huoneustossa Linnankatu 3 A.

Sisäänpääsötutkinto pidetään samassa paikassa

lauvantaina toukokuun 31 p:nä kello 10 a.p.

Uusia oppilaita sopii ilmoittaa koululla samana päivänä klo 9 a.p.

 

                                               Olga Lemberg

 

Osoite:  Henrikinkatu 6. tavattava tässä kuussa arkipäivinä klo  4-5 i.p.

 

Martta pyrki ja pääsi Turun suomalaiseen valmistavaan kouluun. Hänet sisäänkirjoitettiin  syyskuun 2 päivänä 1902 ja hänet laskettin koulusta 26.5 1903. Samana päivänä sisäänkirjoitettiin valmistavaan kouluun myös Martan serkku Alli Ragnhild Ranta. Alli ja hänen sisarensa Fanny olivat käyneet kansakoulua Turun Kerttulin koulussa.

 

Turun suomalaisen tyttökoulun johtaja Olga Lemberg aloitti valmistavan koulun sekä tytöille että pojille vuonna 1884 jatkaen koulun pitoa vuoteen 1916 asti. Kun Martta ja Alli aloittivat valmistavan koulun se oli kasvanut niin suureksi, että muutto isompaan tilaan Linnankatu 3-5:een oli tarpeen. Vuodesta 1903 koulu toimi Multavierunkatu yhdessä. Koulussa oli noin 100 oppilasta. Heidät oli jaettu neljään luokkaan, joista yksi oli tarkoitettu tyttökouluun pyrkijöille, koska heiltä vaadittiin ruotsinkielen perusopinnot. Opettajia koulussa oli enimmillään kahdeksan.

 

Martta ja Alli opiskelivat valmistavan koulun johtaja Olga Lembergin allekirjoituksella hyväksymän opetussuunnitelman mukaisesti 25 tuntia viikossa. Uskontoa oli kaksi tuntia viikossa ja siinä opeteltiin Israelin kansan historiaa, kerrattiin Vanhaa testamenttia, opeteltiin ulkoa kertomuksiin sovitettuja raamatunlauseita ja selitettiin joulu- ja pääsiäiskertomukset. Suomen kieltä oli opetussuunnitelmassa peräti 6 tuntia viikossa. Näillä tunneilla harjoitettiin sisälukua, lauseenjäsennystä ja oikeinkirjoitusta käyttäen E.N. Setälän Suomen kielen oppikirjaa alkeisopetusta varten. Oppikirjana käytettiin myös Alli Nissisen valmistavan koulun lukukirjaa ja Topeliuksen Maammekirjaa.

 

Alli ja Martta opiskelivat ruotsinkieltä neljä tuntia viikossa ja ruotsin kirjoitusharjoitusta  kerran viikossa. Oppikirjana käytettiin Vareniusen ruotsin kielen alkeiskurssia ja  opetuskielenä osaksi ruotsia. Laskentoa ja maantietoa oli kumpaakin neljä tuntia viikossa. Laskento oli pääasiassa kansakoulun oppimäärän kertausta. Maantieteessä oli käytössä Elis Lagerbladin 76 kuvalla varustettu Valmistava Maantiede joka sisälsi Venäjän, Skandinavian, Brittien ja Ranskan valtakunnat. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin kaksi tuntia viikossa, samoin laulua ja käsityötä. Laulussa harjoiteltiin äänentapaamista ja lauletttiin lauluja ja virsiä korvakuulolta. Käsitöissä valmistettiin esiliina.

 

Valmistavan koulun jälkeen oppilaat pyrkivät oppikouluun. Pääsökokeista ilmoitettiin sanomalehdissä.

 

Turun Suomalainen

Tyttökoulu

 

Sisäänpääsötutkinto ensimmäiseen luokkaan pyrkiviä varten pidetään koulun huoneustossa  (Nikolaintori 2) torstaina toukokuun 28 päivänä kello 10 a.p. Uusia oppilaita sopii ilmoittaa koululle samana päivänä kello 8 – 10 a.p. Pyrkijöillä tulee olla täydellinen papintodistus ja todistus ennen saadusta opetuksesta.

 

Olga Lemberg

Osoite: Horttokuja 1. Tavattava tässä kuussa arkipäivinä kello 4 – 5 i.p.

​

​

ORIGSBERGIN MAAMIESKOULU

 

Martan kansakoulun alkaessa oli 20-vuotias Jalmari-eno aloittamassa opiskeluaan. Edellisenä vuonna oli UUDESSA AURASSA ollut ilmoitus Varsinais-Suomen suomenkielisen kansanopiston toiminnan alkamisesta Paimiossa. Sinne otettiin oppilaiksi 18-vuotta täyttäneitä ja kansakoulun käyneillä oli etuoikeus. Pyrkijöiden piti lähettää omakätinen hakemus, mainetodistus ja jäljennös todistuksista. Jalmarilla oli haaveena päästä maamieskouluun. Kun hän sai tietää kansanopiston toiminnan alkamisesta, hän oivalsi, että kansanopisto tarjoaisi mahdollisuuden saada kansakoulutodistusta parempi todistus ja päästä tavoitteeseen. Jalmari haki kansanopistoon syksyllä 1900 ja opiskeli siellä vuoden hyvin tuloksin. Kansanopistovuosi mahdollisti Jalmarin pääsyn maamieskouluun Orisbergin kartanossa Etelä-Pohjanmaalla.

 

Varakas värmlantilainen vuorimies Bengt Magnus Björkman hankki omistukseensa pienempien ruukkialueiden lisäksi Fiskarsin ja pohjanmaalla sijaitsevan Orisbergin ruukin. Hän luovutti Orisbergin pojalleen Lars Magnukselle, joka aateloituna otti käyttöönsä nimen Björkenheim. Kartano siirtyi 1875 yhdeksäntoistavuotiaalle Lars Magnuksen pojalle,  Edvard Björkenheimille (1856-1934). Kartanoa hoiti vielä kokenut pehtori muutaman vuoden ajan nuoren isännän opiskellessa agronomiksi Ruotsissa. Hänen aikanaan kartanosta kehittyi Pohjanmaan edistyksellisin ja tärkein maatila, jonka komea päärakennus oli valmistunur 1820-luvulla.

 

Hallituksen taholta lähti aloite ensimmäisen suomalaisen maanviljelyskoulun perustamiseksi Etelä-Pohjanmaalle 1885. Vaasan läänin maanviljelysseuran johtokunnan esityksestä koulu sijoitettiin Orisbergin kartanoon, jossa jo sijaitsi kolme vuotta aiemmin perustettu karjakko-, ja meijerikoulu. Koulun johtajana toimi tilan omistaja ja sen opettajana hallituksen hyväksymä, maanviljelyksen teoriaan ja käytäntöön perehtynyt henkilö. Lisäksi tarvittiin alkeisopettaja ja työnjohtaja. Myöhemmin opettajakuntaa lisättiin oppilasmäärän kasvaessa.

 

Kouluun tuli ottaa oppilaita vähintään kaksitoista. Heidän piti saada maksuttomasti tietopuolinen ja käytännöllinen opetus, koulutarpeet, terveellinen asunto ja talouskalut, valo, lämpö, sänkyvaatteet, peitteet, lakanat, pyyhinliinat, pesu ja lääkkeet lyhemmissä sairaustapauksissa sekä yksinkertainen mutta voimakas ruoka niin kuin palvelusväelle tavallisesti annetaan. Oppilaat olivat palkkaussäännön alaisia. Oppilaita sai käyttää työhön tilalla, mutta 1 marraskuuta – 30 huhtikuuta välisenä aikana heille tuli antaa vähintään neljä tuntia päivässä opetusta oppisalissa tai työpajassa.

 

Vuonna 1903, kun Jalmari opiskeli koulussa, kesti työpäivä puoli kuudesta aamulla puoli kahdeksaan illalla. Päivittäinen aterialoma kesti kaksi ja puoli tuntia. Päivä sisälsi aamutuimaan hevosten sukimista. Sen jälkeen alkoivat oppitunnit luokassa. Aamiaista seurasivat käytännölliset työt, jotka jatkuivat päivällisloman jälkeen. Ennen illallista palattiin taas tietopuolisen opetuksen pariin. Käytännöllisissä töissä oppilailla oli mahdollisuus oppia kaikkia maatilan töitä, joita olivat mm. maatalouskoneiden käyttö, käsinkylvö, rukiin niitto, kauran kuivaminen seipäillä, juurikasvien kylvö, perkaus, korjaus ja säilöön otto, rehun valmistus, kenttämittaus, suomaan ojitus jne. Toisena opiskeluvuonna Jalmari harjoitteli myös koneiden käsittelyä ja hoitoa. Oppilaat olivat mukana työnjohtajan, pehtorin ja etumiehen töissä. He päivystivät myös työpajassa, puutarhassa, navetassa ja tallissa. Käsityöpajassa he oppivat tekemään lapioita, varsia, uurreastioita, äkeitä, auroja ja ajokaluja.

 

Maatalousoppilaitoksessa Jalmari koki löytäneensä oman alansa. Tilan johtaminen ja siihen liittyvä tavoitteellinen suunnittelu ja seurantatyö kiehtoivat Jalmaria enemmän kuin käytännön työkalujen varteen tarttuminen. Jalmari tiesi, että osalla koulun oppilaista oli vanhemmilta peritty maatila odottamassa jatkajaa ja hänellä ei sitä isänsä varhaisen kuoleman johdosta ollut. Vaihtoehtona oli etsiä palkkatyötä tilanhoitajana tai kirjurina, vaikka oma tila eniten kiehtoikin Jalmarin mieltä.

 

Lähde: Liakka, Niilo 1920: Orisbergin kartano ja ruukki. Porvoo, WSOY

​

​